Kulttuurien viikolla todettiin mm. Suomen olevan maailman paras maa



Ensimmäistä kertaa Kontulassa 18.-22.10. järjestetty, maksuton monikulttuurinen Kulttuurien viikko -tapahtuma onnistui hyvin. Monipuolisessa tilaisuuksien sarjassa oli tarjolla mm. elokuvia, työpajoja, lasten tilaisuuksia, näyttely, keskustelufoorumi sekä musiikkia ja ruokakulttuuria eri puolilta maapalloa esittelevä perjantainen päätapahtuma. Vaikka ohjelma oli tasokas, yleisöä olisi voinut olla enemmänkin. Nyt jäätiin alle tuhannen kävijän rajan.

Maanantaista keskiviikkoon nähtiin Kontulatalon Wanhassa Postissa iltaesityksinä laadukkaita, harvemmin esitettyjä elokuvia. Maanantaina nähty Bahman Ghobadin runollisen kaunis Half Moon (2006, Iran/Kurdistan) seurasi vanhan muusikon matkaa esiintymistilaisuuteen Irakin Kurdistaniin. Tiistain Aleksandr Sokurovin intensiivinen Father and son (2003, Venäjä) kuvasi vuorostaan isän ja pojan elämää sekä heidän keskinäistä suhdettaan. Keskiviikkona sarjan viimeisenä esitetty, palkittu ja rajuhkon elämänmakuinen Fernando Meirellesin Jumalten kaupunki (2002, Brasilia) kertoi Rio De Janeiron slummin katuelämästä, jossa huumeet, jalkapallo, elämä ja kuolema kulkevat käsi kädessä.

Torstaina 21.10. aamu- ja iltapäivä sujuivat Wanhassa Postissa lasten ohjelman merkeissä. Tarjolla oli laulu- ja leikkituokiota alla kouluikäisille sekä iltapäivällä lasten konsertti esiintyjinään vauhdikas Merirosvo- orkesteri, upea Keinutien ala-asteen lasten kuoro sekä Lastenkulttuurikeskus Musikanttien iloinen tanssiesitys.

Samanaikaisesti Kontulan lähiöasemalla kokkailtiin kymmenien ihmisten toimesta Afrikan ja Thaimaan ruokakulttuurin pikakurssilla. Tuloksena oli maittavia ja eksoottisia ruoka-annoksia, joita osallistujat pääsivät itse lopuksi maistelemaan. Lämminhenkisen ruokakurssin jälkeen jatkettiin mm. hiusten koristelu -tilaisuudella, jonka seurauksena useampi paikalla ollut daami sai hiuksilleen letityksen.

Torstai-iltana Wanhassa Postissa pidettiin kiinnostava keskustelufoorumi otsikolla “Onko Suomi maailman paras maa?”, jossa kuultiin ulkomailta muuttaneiden Suomeen liittyvistä ajatuksista ja mielipiteistä. Katso erillinen artikkeli alla.

Kultuurien viikko päättyi perjantaina Kontulatalossa järjestettyyn päätapahtumaan, jossa esiintyvät näyttävä inkeriläinen kansantanssi- ja lauluryhmä Tuulistullaa, vaikuttava italialaisten laulujen tulkitsija Luca Cannavo Duo, kelttiläismusiikin vauhdikas edustaja Kill Kelly sekä yleisön tanssimaan innostanut, nimekäs afrikkalainen Mama Africa -rumpu- ja tanssiryhmä. Livebändien lisäksi paikan päällä tarjoiltiin ilmaisia ruokakulttuurimaistiaisia maailmalta ja kuultiin suositun Thaimaan matkailuesittely.

Kulttuurien viikko -tapahtumaan osallistuivat mm. African and African Europeans Association Afaes ry, The Finnish Thai Association ry, Inkerikeskus ry, Bosnialaisen kulttuurin yhdistys Behar ry, Irakin naiset ry, Kurdinaisten  yhdistys Älä kadota jälkiäsi ry, Suomen musliminaiset ry sekä alueen koulut ja leikkipuistot. Tapahtuman järjesti Kontukeskus ry yhteistyössä Kontula-Seura ry:n, Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja kulttuurikeskuksen sekä Lähiöprojektin kanssa. Tapahtuma oli osa Vetoa ja Voimaa Mellunkylään -hanketta.



Onko Suomi maailman paras maa?

Kulttuurien viikon keskustelufoorumi pidettiin Kontulatalon Wanhassa Postissa torstai-iltana 21.10., jossa tilaisuuden aiheena oli "Onko Suomi maailman paras maa?".

Newsweek -aikakausilehti arvioi kesän lopulla Suomen maailman parhaaksi maaksi, kun mittareina pidetään koulutusta, terveyspalveluja, elämänlaatua, taloutta ja kilpailukykyä sekä demokratian tilaa. Tilaisuudessa kyseltiin muualta Suomeen muuttaneilta, miten he kokevat asian eli onko Suomi heidän mielestään maailman paras maa. Paneelikeskustelussa oli mukana neljä Suomeen aikuisena muuttanutta ja nykyään täällä työskentelevää henkilöä: George Israelista, Abayomi Nigeriasta, Prudent Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Suvi Uzbekistanista.

Suomen koulutusjärjestelmä sai paljon kehuja, erityisesti opiskelun maksuttomuus ja aikuisopetuksen kattavuus. Koulua ei aloiteta liian nuorena vaan lapset aloittavat sen ikäisinä, jolloin myös ymmärtävät oppimansa. Kaikki pääsevät kouluun ja koulussa saa ruokaa. Opettaja voi pysyä vuosia samana, kun taas vaikkapa Nigeriassa lasten opettaja vaihtuu joka vuosi.

Terveyspalvelujen osalta keskustelijat totesivat palvelujen olevan ilmaisia ja korkeatasoisia (jos niihin pääsee käsiksi), mutta jonot ovat pitkiä, ja yksityiset terveyspalvelut kalliita. Yhden keskustelijan hengen oli suomalainen sairaala pelastanut – Kongossa hän olisi kuollut äkilliseen sairauteensa.

Puhuttaessa elämänlaadusta ja taloudesta Israelista Suomeen muuttanut George korosti, että Suomi on turvallinen maa. Alussa hän oli ihmetellyt, voiko Suomi olla turvallinen kun kenelläkään ei ole asetta. Nyt hän on helpottunut, kun kahvilassa ei tarvitse valppaana seurata, jättääkö joku esim. laukun jälkeensä.  Myös Suvin mielestä Suomessa on ihana kasvattaa lapsensa, ei tarvitse pelätä jos lapset ovat yksin ulkona, ja täällä on hyvä olla. Abayomin mielestä ero köyhän ja rikkaan välillä ei ole suuri, jokaiselle on tarjolla peruspalvelut. Myös suomalaiset yritykset ovat hyviä, suomalaiset tunnetaan rehteinä liikekumppaneina. Mutta ilmasto…!  Prudentin mukaan riippuu ihmisestä, kokeeko elämänsä laadun hyväksi vai huonoksi. Hän kokee sen hyväksi.

Suomen poliittinen järjestelmä ja demokratian tila kirvoittivat useita kommentteja. Abayomin mielestä puolueet (ja suomalaiset) ovat kuin yksi heimo, kaikilla on lähes samanlainen mielipide asioista. Muualla on aina vähintään kaksi eri heimoa, oli sitten kysymyksessä vaikkapa Nigeria, Belgia tai Irak. Prudent jatkoi, että Suomi on demokratia ja Kongo diktatuuri, mutta Suomessa eduskunnassa ei ole kovin suurta erimielisyyttä asioista. Ovatko asiat todellakin niin hyvin? Ranska on ollut Prudentille monella tavalla iso kokemus demokratiasta: joka kuukausi nousee joku poliittinen asia keskusteluun, ja sitten kansa marssii kaduilla ja ottaa tällä tavalla kantaa asiaan.

Kysymykseen, käyttävätkö jotkut maahanmuuttajat hyväksi Suomen hyviä palveluja, keskustelijat totesivat, että näin varmaankin tapahtuu, mutta eduskunta eli suomalaiset ovat itse tehneet lait, joten muuttakoot ne sopiviksi. Tämä ei ole maahanmuuttajien asia. Ja joka maasta löytyy sekä hyviä että huonoja ihmisiä.

Yleisön piiristä todettiin, että Helsingissä kantaväestö ja maahanmuuttajat elävät liikaa omissa piireissään eivätkä kohtaa toisiaan. Jos kohtaisivat, kuten nyt, keskustelu maahanmuuttajista ei olisi niin pielessä.

Keskustelutilaisuuden päätteeksi osanottajat ilmoittivat, että Suomi on - kuten Newsweek arvioi - heidänkin mielestään tällä erää maailman paras maa, vaikka vielä on paljon tehtävää ja parannettavaa.

Nauru oli herkässä keskustelijoiden kertoessa kokemuksiaan ja mielipiteitään. Todettiin, että tällaisia tilaisuuksia tarvitaan lisää, jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan entistä paremmin.



KontUn legendaarinen ottelu vuonna 1986


Aikaisemmat videot

Ajankohtaista

Tapahtumat

Hel.fi

Helsinginuutiset.fi