Kirja-arvio: Puhemies, tasavallan vahva mies. Ja pelimies ja yleismies?



Kirja-arvio:
Puhemies, tasavallan vahva mies. Ja pelimies ja yleismies?
 
Tämän hetken tunnetuimmasta mellunkyläläisestä, eduskunnan puhemies Eero Heinäluomasta ilmestyi elämänkerta huhtikuussa. Heikki Saaren kirjoittama teos etenee sujuvasti Heinäluoman lapsuusvuosista aivan tähän päivään. Vaikka takakansi lupaa kirjan olevan henkilökuva ihmisestä ja poliitikosta, niin päähenkilön yksityiselämästä kirja ei paljasta yhtään enempää kuin on tarpeen tarinan kuljettamiseksi. Ihminen Eero Heinäluoma jää samalla tavalla hiukan etäiseksi kuin mediassakin.
 
Puhemiehen tämänhetkisillä kotikulmilla Mellunkylässä kirjassa käväistään muutaman kerran puhemiehen kotona asuinpaikkaa korostamatta. Yksityiselämää ja henkilöä alleviivaamaton lopputulos on näköinen – Heinäluoma on edennyt urallaan asialinjalla ja samalla julkista kuvaansa miettien. Oman yksityisyyden varjeleminen on antanut tilaa keskittyä politiikan sisältöön.
 
Politiikasta Heinäluoman elämäkerta kertoo sitä enemmän. Se tuo hyvin esiin, miten määrätietoisen ja tarmokkaan ihmisenkin ura voi olla sattumista kiinni. Kaikki ovet eivät ole Heinäluomallekaan aina auenneet, ja toisinaan hän on itse jättänyt ratkaisevan askelen ottamatta. Pitkien puhemiehen pohdintoihin keskittyvien jaksojen kautta voi hahmottaa hänen tapaansa tarkastella maailmaa. Selväksi tulee, että Heinäluomalla on poliitikolle kullanarvoinen kyky sulattaa paljon tietoa ja luoda niistä kokonaiskuva.
 
Tasavallan vahva mies piirtää myös kuvaa poliitikon elämästä etenkin runsaan kymmenen viimeisimmän vuoden ajalta. Politiikan tekemisen tahti on kiihtynyt median kyllästämässä maailmassa. Se yllätti jopa mediaan tottuneen Heinäluoman, kun hänestä tuli SDP:n puheenjohtaja.
 
Kirja kertoo myös puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä ja suoranaisesta ystävyydestä, mikä voi yllättää tavallisen lukijan. Ainoa suurempi konna on puoluetoveri Erkki Tuomioja, jota Heinäluoma luonnehtii puoluetta hajottavaksi voimaksi. Tuomio tuntuu ankaralta. Demarien puoluekoneiston näkökulmasta omia polkujaan tallaava Tuomioja on ollut epäilemättä hankala hahmo, mutta hänellä on ollut merkityksensä puolueen julkisuuskuvan monipuolistajana. Kirjan suuri sankari on päähenkilön ohella Kalevi Sorsa, jonka ajatuksia Heinäluoma kertoo kasvaneensa vähitellen ymmärtämään.
 
Heinäluoma esittää kolmellasadalla sivulla merkittävän aikalaistulkinnan Suomen lähihistorian tapahtumista. Esimerkiksi taistolaisuudesta ja idänsuhteiden käytännöistä hänellä on kiinnostavaa kerrottavaa. Jäntevyyttä ja jännitettä kirjaan tuo se, että hänen näkemyksiään kommentoivat mm. puoluetoverit Matti Ahde, Liisa Jaakonsaari ja Antti Kalliomäki sekä keskustalainen Seppo Kääriäinen ja taistolaisista vasemmistoliiton kautta demareihin liukunut Matti Viialainen.
 
Elämäkerrasta huokuu se, että Heinäluoma on pohtinut paljon työnväenliikkeen olemusta. Rivien välistä tulee esiin tahattomasti jopa tietynlainen neuvottomuus vasemmiston tilasta. Melkein valmiiksi saatu maailma on hajoamassa, eikä uutta tulevaisuudennäkyä ole tullut tilalle.
 
Lähitulevaisuuden poliittisen taistelukentän päänäyttämön Heinäluoma näkee sijaitsevan lähiöissä. Demarien kannatus on laskenut esikaupungeissa ja voiton ovat korjanneet Perussuomalaiset. Hän vertaa tilannetta demarien ja kommunistien kamppailuun työmiehen sielusta. Rinnastus ontuu sikäli, että aikoinaan taistelua käyntiin yhteiskuntajärjestelmän ja ideologian tasolla. 2010-luvulla näin selvää jakolinjaa ei piirry, vaan kyse on usein mielikuvien mittelöstä. Perussuomalaisesta ideologiasta ei ole aivan helppo saada otetta.
 
Kiistatta perussuomalaisten kanssa otteleminen sopii demareille paremmin kuin vihreille, joilla ei ole soinilaisen liikkeen kanssa mahdollisia yhteisiä äänestäjiä. Demarien suurimmat kasvunmahdollisuudet ja tappiouhat ovat sidoksissa perussuomalaisiin. Heinäluoma on jo pannut itsensä likoon ”persu-offensiivissa” jalkautumalla ostareille ja toreille vaalien välillä. Rooli sopii hyvin hänelle: nuorisopolitiikka, ammattiyhdistysvuodet ja päivänpolitiikka ovat karaisseet miehen ottamaan monenlaista palautetta vastaan.
 
Elämäkerrassaan puhemies astuu hiukan populismin liukkaalle pinnalle arvioidessaan Timo Soinin liki politiikan Uuno Turhapuroksi, joka on leikinlaskullaan ja kansanomaisella ulkoasullaan lihottanut puolueensa lilliputista suurten sarjaan. Aktiiviset nettiperussuomalaiset ovat jo täräyttäneet takaisin demariherralle ja nimenneet tämän turhaksi poliitikoksi ja sekunda-Lipposeksi. Poliittisista kilpailijoista kirpeitä sanoja saavat lisäksi Heinäluomaa nuoremmat kokoomuspoliitikot, joiden politiikan tekotavasta hän ei ole ilmeisesti saanut samalla tavalla otetta kuin vanhempien kokoomusvaikuttajien.
 
Elämänkerran ansioihin kuuluu se, että Saari on onnistunut muotoilemaan monet mutkikkaat asiat yleistajuisesti. Tekstissä olisi paikoitellen ollut hiukan tiivistämisen varaa. Sama asia tulee toisinaan kerrottua pariin, kolmeen kertaan hiukan eri sanoin.
 
Seikkaperäisesti politiikan käänteitä käsittelevä teos sivuuttaa kokonaan yhden demarien kannatukseen ja julkisuuskuvaan oleellisesti vaikuttaneen päätöksen: varallisuusveron poistamisen vuoden 2006 alussa. Heinäluoma oli päätöstä tehtäessä juuri aloittanut SDP:n puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä. Kyse oli ideologisesti suuremmasta asiasta kuin 200 miljoonasta eurosta.
 
Heinäluoman henkilökuvan on epäilty pohjustavan hänen tietään vuoden 2018 presidentinvaaleihin. Ei kirja tuota mahdollista pyrkimystä ainakaan haittaa. Tylsähkö kuvaliite luo vaikutelman maailmaa nähneestä valtiomiehestä. Teos esittelee hänet monipuolisena osaajana, jolla on sydän paikallaan. Heinäluoma pääsee kirjan sivuilla esittelemään talous- ja ulkopoliittista osaamistaan. Saari kyseenalaistaa moneen otteeseen Heinäluomasta julkisuudessa muodostuneen paatuneen pelimiehen kuvan, jota Itsevaltiaiden karrikoima ”Don Eero” vahvisti. Iso-Vihreä Seppo Kääriäinen lausuu poliittisen pelin olevan Heinäluomalle vain väline ja välttämättömyys, ei itsetarkoitus.
 
Jouko Kokkonen
 
Heikki Saari: Eero Heinäluoma – Tasavallan vahva mies. Minerva-kustannus 2013. 316 s.



Tuokiokuvia Mellunkylästä


Aikaisemmat videot

Ajankohtaista

Tapahtumat

Hel.fi

Helsinginuutiset.fi