Kolumni: Aika hulvaton Kontula

Batman ja Robin (Jarmo Luoto ja Anu Hannula). Kuva Matias Tähtinen

 
Kolumni: Aika hulvaton Kontula
 
Mellunkyläläisten harrastajien ja Kansallisteatterin yhteistyönä valmistuneen Kontulan ajan esitysviikko on ohi. Lopputulos oli täyttä teatteria – hulvaton ja sympaattinen.
 
Tarina itsessään on päätön. Juho Gröndahlin laatima käsikirjoitus kertoo kuvitteellisen Kontulan suvun tarinan, jossa lepakoilla ja Batmanillakin on tärkeä osa. Tarina etenee 1500-luvun lähimenneisyyden ja nykyisyyden kautta vuoteen 2064. Satavuotias Kontula on lasia ja terästä, joka vilisee robotteja ja puoliksi koneiksi muuttuneita ihmisiä. Vain ”parannuksesta” kieltäytyneet vanhenevat biologisesti.
 
Kehyskertomuksena toimi noita ja kissa -tarinan muunnelma.  Näytelmä on myös sekä täyttymättä jäänyt rakkaustarina että hiukan surumielinen rakkaudentunnustus Kontulalle. 
 
Kontulan aika otti kantaa esikaupunkien monimuotoisuuden ja väljän asumisen puolesta. Tärkeää asiaa oli niin paljon, että muutama paperinmakuinen lause lähiöiden kehittämistoimenpiteistä tekstiin oli jäänyt. Tai sitten tarkoituksena oli luoda byrokatiapulputuksella vastakohta rehevälle arkipuheelle.
 
Vakavien asioiden veijarimainen käsittely toimi. Ajankohtaisheitot Guggenheimin sijoittamisesta Kontulaan ja lähiöiden roskasakkia kohtaan vaadituista tiukoista otteista osuivat paikalleen. 
 
Kontulan ajassa lähiö on vahvojen naisten valta-aluetta. Mieshahmot ovat makkaranpaistajia ja kossua kittaavia taivaanrannanmaalareita. Yksin on naisten huollettava, kun kaksin on kauheampi. Vaikka näytelmän naisetkaan eivät olleet enkeleitä, niin mieskuva tuntui lähiökliseiden kierrätykseltä.
 
Eveliina Heinosen ohjaus rullasi kuin metro. Kiihdytykset ja jarrutukset vuorottelevat sujuvasti. Liki 20 näyttelijän siirtymät kohtauksesta toiseen onnistuivat jouhevasti. Musiikki, puvustus, valot ja äänet sulautuivat kiinteäksi osaksi Kontulan aikaa.
 
Kävin katsomassa ensi-illan Kontulassa ja viimeisen esityksen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Kotikonnuilla meno oli pykälän rennompaa kuin Kansallisessa. Osaa näyttelijöistä Kansallisen lava taisi kipsata ja joillekin se aiheutti pieniä ylinäyttelemisen oireita. Esittämisen paloa saattoi lisätä se, että viimeistä esitystä oli ennakoivista hörähtelyistä päätellen seuraamassa väkeä, joka oli sen jo nähnyt.
 
Lavalta säteili tekijöiden innostus. Harrastajat olivat loihtineet näyttämölle yhdessä ammattilaisten kanssa Kontulan, joka oli yhtä aikaa tunnistettava ja myyttinen – kotiseutuhenkeä vuoden 2014 tapaan. Tarina alkaa ja päättyy Kelkkapuistosta. Metron kuulutus kertoo junan saapuessa asemalle Kontula–Gårdsbacka –Shirehill. Englanninkielinen nimi sisältää viittauksen J. R. R. Tolkienin luomiin hobitteihin, joiden asuinsija Kontu on englanniksi Shire. 
 
Kontulan kontujen vetovoimasta kertoo se, että Lontoossa varttunut Henry kiinnostuu 2060-luvulla juuristaan ja ottaa rintaansa Kontula-tatuoinnin. Näytelmän viimeisenä vuorosanana työryhmä kajautti yhteishuutona Kontula! Läpi tarinan kaikui ääneen lausumaton piiloviesti Kontulasta sinä olet tullut, Kontulaan sinä olet tuleva. Katsojan mietittäväksi jäi, onko sanoma ahdistava vai vapauttava.
 
Jouko Kokkonen
 
Muita arvioita esityksestä:
 
J. Pekka Yrttimaan arvio Kontulan ajasta. http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=6185
Lähiö 2072 blogin kommentit. https://blogs.aalto.fi/lahio2072/?p=698




KontUn legendaarinen ottelu vuonna 1986


Aikaisemmat videot

Ajankohtaista

Tapahtumat

Hel.fi

Helsinginuutiset.fi