Kolumni: Vahvaa kansalaistoimintaa 50-vuotiaan Kontulan alkuaikoina

 
Tiistai-iltana 25. helmikuuta puolisen sataa henkeä oli kokoontunut aluefoorumiin Kontulan Symppikseen Kontulatalolle.  Aiheena oli, miten juhlistaa Kontulan 50-vuotispäiviä tänä vuonna. Ja komea lista tapahtumia onkin tulossa, vaikka suunnittelu on vielä kesken. Uusia ideoita ja ehdotuksia voi hyvin vielä lyödä pöytään. Tilaisuuden kohokohdaksi muodostui neljän eläkeläisherran kommenttipuheenvuorot alkuaikojen Kontulasta, jota leimasi vahva kansalaistoiminta.
 
Mellunkylä-lehden päätoimittaja Jouko Kokkonen summasi alustuksessaan Kontulan historian.Luoviessaan Kontulan tulevaisuutta hän listasi muutaman asian, joita kontulalaisten kannattaisi vahtia ja joiden puolesta toimia:
 
- Perusopetuksen taso kouluissa pitää säilyttää korkeana, niin kuin se nyt on.
- Hyödynnetään monikulttuurisen väestön osaamista.
- Yritetään saada työpaikkoja Kontulaan ja lähistölle Itä-Helsinkiin ”vaikka se on melkein yhtä vaikeaa kuin työpaikkojen saaminen Rautavaaralle”.
- Kontulan keskuksen uudistaminen on toteutettava, pelkkä uusi asemakaava ei riitä.
Ja pitäisi vieläkin enemmän kuin nyt  tutkailla ja tunnustella, mitkä ovat Kontulan ja monen muunkin lähiön todelliset vahvuudet. Tavoitteita ja unelmia tarvitaan.
 
Tilaisuuden varastivat kuitenkin neljä eläkeläisherraa, jotka ovat kaikki olleet Kontulan vaikuttajia ajallaan: Kontula-seuran perustajat ja puheenjohtajat Armas Viita, Matti Hara ja Kalevi Salo sekä kouluhallituksen ylijohtaja Erkki Aho.  Mikaelin seurakunnan  ensimmäinen kirkkoherra Armas Viita ja radiotoimittaja Matti Hara asuvat edelleenkin Kontulassa, rehtori Kalevi Salo Vesalassa eikä Erkki Ahokaan ole päässyt pidemmälle kuin Rajakylään eli naapuriin Vantaan puolelle. He maalasivat levein vedoin kuvan puolivalmiista lähiöstä, ”jonne ihmiset muuttivat ja vasta sitten viranomaiset alkoivat miettiä missä lapset kävisivät koulua”. - Missä ”Lamipuistoon luvattiin hienolla arkkitehtien havainnekuvalla iso lampi, mutta ei tullut edes maauimalaa” . - Missä ”piti juosta 20 paikassa uusimassa vekseleitä että saatiin Kontulan yhteiskoulu (nykyinen Vesalan yläaste) rakennettua” ja siinä samassa luotiin peruskoulu. - Missä aktivistit perustivat yhdistyksiä toisensa perään ajamaan asioita, ja niitä ajettiin myös, ”eikä juurikaan riidelty keskenämme”.  Elettiin vahvan kansalaisliikkeen aikaa, ja kokouksissa kävi satoja ihmisiä. Puheissa vilahtelivat nimet Jussi-Pekka Alanen, Paavo Jauhiainen, Pentti Helo, Rainer Perkiömäki, Jouko Heikkinen, Heikki Ylikangas ja Anni Sovala, kaikki tunnettuja sen ajan  -  ja myöhempienkin aikojen -  vaikuttajia.
 
Nämä herrat eivät tarvinneet kirjallisia oppaita puistokirppareiden järjestämiseen tai siihen, miten saada tehtyä osallistumisesta hauskaa ja miellyttävää. Aikaa leimasi luja usko siihen, että yhteistoimin vaikuttamalla ja yhteiskunnan, so. valtion ja kaupungin, voimin rakennetaan uusi, parempi maailma. Ja rakennettiin hyvinvointivaltio palveluineen ja yksi maailman korkeimmista elintasoista, joista nyt saamme nauttia. Monia yhdisti kokemus suuresta muutosta maalta kaupunkiin. Kontulaankin syntyi vahva alueidentiteetti, ”koettiin olevamme enempi kontulalaisia kuin helsinkiläisiä”. Se elää vieläkin ja toivottavasti tarttuu myös uusiin asukkaisiin.
 
Mutta kultaako aika muistot?  1960-luku ei enää palaa. - Katosiko ajan myötä usko siihen, että maailmaa voidaan parantaa ja meitä riivaaviin ilkeisiin ongelmiin voidaan oikeasti puuttua? Että vaikuttaminen ja itsensä alttiiksi asettaminen kannattaa? Onko valta paennut valtiolta ja kaupungilta, kun ne eivät tunnu saavan otetta sen kummemmin ilmastonmuutoksesta kuin terveyspalveluista. - Ei maailma vielä valmis ole, ja uutta optimismia ja kansalaistoimintaa tarvitaan. Kontula on hyvä paikka elää, pidetään huoli siitä että näin on tulevaisuudessakin. 
 
Eeva-Liisa Broman 
 



Tuokiokuvia Mellunkylästä


Aikaisemmat videot

Ajankohtaista

Tapahtumat

Hel.fi

Helsinginuutiset.fi