Lähiöiden maine muodostuu monista tekijöistä



Helsingin Kontulan asukastilassa Wanhassa Postissa oli torstaina 29.1.2015 koolla liki 70 suomalaisten asuinalueiden kehittämisestä ja julkisuuskuvasta kiinnostunutta. Iltapäivän teema oli Lähiöt, maine ja media. Osuuden pysäyttävimmän puheenvuoron piti 35 vuoden lähiötutkimuksen kokemuksella kaupunkisosiologia professori Matti Kortteinen Helsingin yliopistosta. Hän korosti, ettei Suomen lähiöiden tulevaisuus riipu ensisijaisesti maineenhallinnasta. Lähiöihin vaikuttavat ennen kaikkea yhteiskuntakehitys ja kansantalouden valtavirrat.
 
Lähiöt eivät erottuneet Kortteisen mukaan yhteiskunnan kokonaisuudesta ennen 1990-luvun lamaa. Talouden uusjako ja myllerrys heittivät suuren laman vuosina käytännössä kaikki lähiöt heikommalle kehitysuralle kuin kantakaupunki- ja keskusta-alueet.
 
Suomalaiset lähiöt eivät kuitenkaan enää 2010-luvulla mahdu samaan muottiin, vaan niiden todellisuus ja tulevaisuuskuvat ovat eriytyneet viime vuosina.  Selviytyjiä ovat hyvien liikenneyhteyksin varressa lähellä voimakasta keskustaa sijaitsevat lähiöt, joista osa kasvaa kiinni kantakaupunkiin. Vanhojen ja kuihtuvien teollisuuspaikkakuntien lähiöt ovat heikoimmassa asemassa. Pääkaupunkiseudun lähiön tilanne on kokonaisuudessaan paljon lohdullisempi kuin taantuvien teollisuuspaikkakuntien lähiöiden.
 
Tutkija Mervi Ilmonen Aalto yliopistosta toi esille lähiöiden maineen rakentumisen kerroksellisuuden niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Suurimittaisista lähiöistä on haettu ratkaisuja asumistarpeisiin. Lähiöiden rakentamista vauhditti osaltaan pyrkimys pois kantakaupungin epäilyttävästä ja epäterveelliseksi kuvatusta ympäristöstä. Hienot ajatukset eivät ole likikään aina toteutuneet. Lähiöratkaisuihin vaikuttivat käytännössä enemmän kaupungistuminen, rakennustekniikan muutokset ja maanhankinta.
 
Suomalaisten lähiöiden muotoutumista määritti osaltaan eurooppalaisittain hyvin myöhäinen elinkeinorakenteen muutos ja kaupungistuminen. Monet suomalaiset muuttivat metsästä metsä reunaan, jonne tuli myös asukkaita asvaltin ääreltä. Lähiöt joutuivat Ilmosen mukaan urbaanin hierarkian alimmalle portaalle, jolla ne ovat myös pysyneet. Hänen mielestään lähiöiden maineen kohentaminen vaatii sisäistä brändäystä ja identiteetin vahvistamista.
 
Projektipäällikkö Tero Santaoja Helsingin kaupungin lähiöprojektista toi esiin hallinnon näkökulman lähiöihin. Lähiökeskustelu takertuu hänen mielestään liiaksi menneisyyteen, kun suuntana pitäisi olla tulevaisuus. Vanhan maineen harmittelu ei edistä lähiöiden asiaa. Santaoja myönsi, että lähiöihin liitetyt mielikuvat ovat vahvoja, ja hallintokin pitää niitä osaltaan yllä. Hän toivoo käsitysten lähiöistä monipuolistuvan – ne eivät ole vain asuinalueita, vaan urbaaneja elinympäristöjä.
 
Hiukan altavastaajaksi joutunut toimittaja Katja Kuokkanen Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksesta vakuutti maan valtalehden kuuntelevan tarkasti asukkaiden ääntä. Kaupunkitoimitus pyrkii seuraamaan journalistisen perustein elämää lähiöissä. Itse lähiö-sanaa Kuokkanen piti vanhentuneena – Helsingin Sanomat kirjoittaakin kaupunginosista. Lähiö jakoi laajemminkin seminaarin osanottajat, joista osalle sana kelpaa. Joidenkin mielestä sanan parasta ennen -päiväys on ohitettu jo 1960-luvulla.
 
Kuokkanen korosti median velvollisuutena olevan kertoa niistäkin ilmiöistä, joiden käsittelyn osa ihmisistä kokee kiusallisena tai kielteisenä. Lehden on siihen uskaltauduttava, vaikka jonkin lähiöiden ottaminen esimerkiksi kriittisessä jutussa tuottaakin tuohtuneen palauteryöpyn.
 
Päivän päättäneessä paneelissa lähiöiden ja median suhdetta käsittelivät asukasyhteyshenkilö Pia Haakana Lappeenrannan kaupungin Länsialue omaksi -hankkeesta, toimittaja Sari Sainio Aamulehdestä, erikoistutkija Katja Vilkama Helsingin kaupungin tietokeskuksesta ja johtaja Merja Aura, Viestintätoimisto Hill & Knowlton Finlandista sekä allekirjoittanut Mellunkylä-lehdestä.
 
Katja Lindroosin vetämän keskustelun osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että lähiön mainetta ja brändiä voi vahvistaa ennen kaikkea asukkaiden oma toimeliaisuus ja aktiivinen asukastoiminta. Media on välttämätön lähiöidenkin ajankohtaisten asioiden kertojana, vaikka uutis- ja tarinavirran sisältö ei aina asukkaita miellytäkään. Sari Sainio korosti, ettei media tieten tahtoen mustamaalaa lähiöitä tai jotakin lähiötä.
 
Pia Haakana kertoi Lappeenrannan heikkomaineisimmalla asuinalueella koetusta myönteisten asioiden kierteestä. Aktiivinen asukastoiminta on lisännyt paikallisen median kiinnostusta tehdä myös positiivisesti virittyneitä juttuja alueesta.
 
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että meneillään on median roolin uudelleenmuotoutuminen. ”Neljäs valtiomahti” ja ”vallan rakkikoira” on saanut rinnalleen sosiaalisesta mediasta uudenlaisen mielipidemahdin. Kärjistykset ovat terävöittäneet keskusteluilmapiiriä. Tämä pakottaa median toisaalta räväköihin pelkistyksiin, mutta myös kuuntelemaan kansalaisten ääntä. Median vahvuutena on silti nettikeskusteluihin verrattuna yhä pitkäjänteisyys ja analyyttisyys. 
 
Keskustelu sivusi myös tutkijoiden ja median suhdetta. Yhden pelkistyksen mukaan tutkimus on olemassa vasta, kun Helsingin Sanomat kirjoittaa siitä. Tutkijoille julkisuuspeli ei ole välttämättä helppoa. Vuosia vaivalla rakennettu tiivistyy ja pahimmillaan vääristyy sanomalehden sivuilla. Silti yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen pyrkivän tutkijan on osattava tehdä yhteistyötä median kanssa.
 
Seminaarin aamupäivä rakentui kolmen asukasvaikuttamista edistävän tutkimushankkeen esittelyllä. Osallistuvan budjetoinnin kokeilussa Tampereen Tesomalla asukkaat ovat voineet osallistua Tesomajärveä ympäröivän puiston kunnostukseen ja päättää kokonaiskustannuksiltaan yli 600 000 hankkeessa 110 000 euron käytöstä. Tampereen yliopiston toteuttama Tesomajärven puistoalueen suunnitteluhanke toi asukkaiden äänen kuuluviin. Tampereen kaupungin koneisto ei heti välttämättä ollut aivan samalla taajuudella, mutta virittyi vähitellen kuulemaan kaupunkilaisia.
 
Tesoman kokemukset toivat esiin aktiivisen asukasvaikuttamiseen sisältyviä mahdollisuuksia ja vaikeuksia. Aina voidaan kysyä, miten edustava rajatun ryhmän mielipide on. Naapurilähiöt voivat olla myös kateellisia. Kaikkein oleellisin on kysymys jatkuvuudesta. Hyvänkin hankkeen tulokset haihtuvat nopeasti, jos se loppuu kuin seinään.
Lisätietoja Oma Tesoma-hankkeesta
 
Seminaarin osanottajat saivat tietoa kahdesta uudenlaista asukastoimintaa luovasta mobiilisovelluksesta. Turun Pansion ja Pernon lähiössä on selvitetty Turun yliopiston Tiede, taide ja teknologia -hankkeessa asukkaiden mielipiteitä elinympäristönsä mahdollisista tulevaisuuksista. Tutkijat pystyttivät viiteen kohteeseen taulut, joissa pyydettiin ottamaan älypuhelimen avulla kantaa kunkin kohteen kehittämiseen. Lomake avautui QR-koodilla. Kyselyvastausten perusteella työryhmä työsti alle minuutin elokuvat kunkin kohteen kahdesta vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta. Asukkaat saivat ottaa ehdotuksiin kantaa äänestämällä joko kännykällä tai perinteisesti paperilla.
Lisätietoja Tiede, taide ja teknologia -hankkeesta
 
Vaasassa Ristinummen lähiössä on etsitty Ristinummi 2.0-hankkeessa Käyttäjälähtöisiä, digitaalisia ratkaisuja, jotka vahvistavat yhteisöön kuulumista ja hyvinvointia. Kohderyhmänä ovat olleet eri-ikäiset maahanmuuttajanaiset ja kantaväestöön kuuluvat seniori-ikäiset. Åbo Akademin hanke pyrkii rohkaisemaan seniorikansalaisia käyttämään arkirutiineja helpottavia palveluja. Maahanmuuttajien osalta tarkoituksena on helpottaa kiinnittymistä paikallisyhteisöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Ristinummelle on luotu virtuaalinen kohtaamispaikka, jonka välityksellä eri kulttuuritaustaisten ihmisten on mahdollisia sopia tapaamisesta kahvi- tai teekupin ääressä jonkun kotona. 
Ristinummi 2.0-hanke (englanniksi)
Teetuokio-sivut (suomeksi)
 
Jouko Kokkonen
FT, päätoimittaja
Mellunkylä-lehti



KontUn legendaarinen ottelu vuonna 1986


Aikaisemmat videot

Ajankohtaista

Tapahtumat

Hel.fi

Helsinginuutiset.fi